IMG_0401

Lukiolaiset kasvattavat sirkkasafkaa

Etelä-Tapiolassa voi suorittaa lukiokursseja hoitamalla hyönteisiä tai kehittämällä ötökkäruokabisnestä.

Pikkusirkat ovat muutaman millimetrin mittaisia, ja niitä mitataan uuteen kasvatuslaatikkoon mittalasilla. Noin 20 milliä riittää. Sirkat alkavat kuhista ja levitä laatikkoon, jonne on laitettu kostea rätti vettä varten ja kaurapohjaista sirkanrehua. Pian pikkusirkat, pinheadit, ovat löytäneet sopivia piilopaikkoja laatikkoon laitettujen munakennojen sopukoista.

Espoolaisessa Etelä-Tapiolan lukiossa on viljelty kotisirkkaa koko lukuvuoden ajan. Kasvatuskontti sijaitsee koulun vieressä WeeGee-talon pihalla. Sisällä on 33-asteinen lämpötila ja siellä kuuluu siritystä. Äänessä ovat sukukypsät urokset. Konttiin mennään sisään eteisen kautta, siellä vaihdetaan jalkaan muovikengät ja laitetaan kumihansikkaat käteen. Täällä kasvatetaan ruokaa, ja hygieniasta on huolehdittava.

Maaliskuussa kasvatettavat pikkusirkat ovat kevään viimeisiä. Ne kasvavat viisi viikkoa, jonka aikana ne syövät kaurapohjaista sirkanrehua ja munivat kookoksenkuorijauheeseen. Lopuksi sirkat otetaan ulos kasvatulaatikoista, ne puhdistetaan ja laitetaan pakastimeen. Siellä hyönteiset kohtaavat loppunsa samaan tapaan kuin luonnossakin talven tullen.

Kotisirkkoja voidaan syödä ryöpättynä, paistettuna ja suolattuna tai muuten maustettuna snacksina. Sirkkoja voidaan jauhaa hienommaksi ja niitä voidaan sekoittaa esimerkiksi leipätaikinaan. Proteiinipitoisilla hyönteisillä voidaan lisätä melkein minkä tahansa elintarvikkeen ravitsemusarvoa. Etelä-Tapiolassa uuteen ruokaan on päästy tutustumaan niin kouluruokalassa kuin yleisötapahtumien yhteydessä. Luokion sirkkoja on myös myyty ravintolaruuaksi.

Nuoret yrittäjät asialla

Lukion sirkkakasvattamon taustalla on yhteistyö Espoon kaupungin sekä kotisirkkojen kasvatuskontteja pyörittävän Entocube-yrityksen kanssa. Etelä-Tapiolan lukion opettajista kolme vastaa sirkankasvatuksesta, ja 10-20 opiskelijaa osallistuu sirkkojen kasvattamiseen jaksosta riippuen. Tekemistä riittää, sillä hyönteisiä on hoidettava päivittäin.

– Ei tätä merkintöjen takia tehdä, vaikka sirkkojen hoidosta voikin saada yhden kurssin, Bugmans best -yrityksen kolmikko kertoo.

Bugmans best on koulun yrittäjyysopinnoissa perustettu firma, joka tuottaa välipalapatukoita itse kasvatetuista sirkoista. Muita raaka-aineita ovat pientuottajan hunaja, kaura ja pähkinä. Yrityksen muodostavat Toivo Hursti, Matias Järvinen ja Aaron Uussaari.

– Meille on tärkeää tuottaa eettistä ruokaa. Sirkkojen kasvattaminen tekee ruuantuotannosta konkreettista, ja käytännön yritystoiminta on opettanut valtavasti kaikenlaista EU-lainsäädännöstä alkaen toimitusjohtaja Toivo Hursti sanoo.

Kun Bugmans best aloitti, lainsäädäntö oli hyönteisruuan suhteen epäselvä. Suomessa sirkkoja ei saanut myydä syötäväksi, mutta esimerkiksi Ranskasta saattoi ostaa currymaustettuja sirkkanaksuja. Koska kysymys oli lain epäselvästä tulkinnasta, monet hyönteisruuan tuottajat kiersivät määräyksiä, ja myös Bugmans bestin patukoita myytiin esimerkiksi ovistoppereina ja rumina koriste-esineinä. Nyt ohjeistusta on täsmennetty, ja sirkkoja saa myydä ihmisravinnoksi myös meillä. Bugmansin energiapatukatkin voidaan nyt myydä ravitsevina välipaloina.

Bugmans bestin tuotanto on pienimuotoista ja kolmikko tekee toistaiseksi kaiken itse sirkkojen kasvatuksesta välipalapatukoiden valmistukseen ja pakkaamiseen. Suunnitelmissa on jatkaa toimintaa osakeyhtiömuodossa. Ongelmana on vain se, että yrittäjistä kaksi on vielä alaikäisiä.

– Olemme toistaiseksi värvänneet sukulaisia ja muuta lähipiiriä yhtiön hallitukseen sijaistamaan, kunnes voimme kaikki astua oman yrityksemme johtoon, Hursti sanoo.

Rutiinityötä ja elämyksellistä ekologiaa

– Joka päivä tämä sirkkahomma on mielessä, Etelä-Tapiolan lukion biologian ja maantieteen opettaja Pentti Heikkinen sanoo.

Heikkinen on yksi kolmesta opettajasta, jotka vastaavat sirkkakontin pyörittämisestä. Päivittäin sirkkojen hoitoon ja sen organisoimiseen menee aikaa reilun tunnin verran. Suurin osa kasvatuksesta on toistuvaa rutiinityötä: ruokkimista, veden annostelua, siivoamista ja sirkkalaatikoiden tiskaamista.

– Koulutamme opiskelijoita sirkanhoitoon, ja siitä voi saada kurssimerkinnän. Kun sirkanhoidon on opetellut, opiskelija saa hyönteiskonttiin avaimen, ja hän pääsee itsenäisesti huolehtimaan eläimistä. Kuitenkin opettajille jää paljon vastuuta siitä, että eläimet voivat hyvin.

Sirkkakontin olosuhteita, kuten ilman kosteutta ja lämpötilaa, valvotaan etänä. Hiilidioksidipitoisuuden nousu mittarissa kertoo, että kontissa on käyty.

Sirkkafarmi soveltuu erityisesti ekologian opetukseen. Sirkkalaatikko on suljettu ympäristö, jonka muuttujat tiedetään suht tarkasti, ja esimerkiksi ruuan määrän mittaaminen on helppoa. Lisäksi sirkankasvatuksessa yhdistyvät maailman ruuantuotannon kysymykset sekä erilaiset eettiset pohdinnat. Eläinten kasvattaminen on myös elämyksellistä toimintaa, sillä siinä pääsee näkemään läheltä hyönteisen koko elinkaaren munasta aikuiseksi.

– Sirkkojen hoitaminen voisi sopia erityisesti yläkouluihin, Heikkinen sanoo.

Kuusi faktaa hyönteisruuasta

1. Terveysruokaa. Hyönteisproteiini vastaa kanan, kalan ja punaisen lihan proteiinia. Hyönteisissä on moni tyydyttymättömiä rasvahappoja, rautaa ja sinkkiä usein enemmän kuin tavanomaisessa lihassa. Hyönteisten ravintokoostumus riippuu paljon siitä, mitä rehua ne syövät.

2. Tehotuottajia. Hyönteiset muuttavat kasvikunnan typpeä eläinproteiiniksi tehokkaammin kuin naudat. Ne myös tuottavat vähemmän ammoniakkia. Hyönteisten elinkaari on lyhyt, ja kasvatus vie tilaa ja vettä vähemmän proteiinikiloa kohden kuin perinteisten karjaproteiinin tuotanto.

3. Allergiavaara. Hyönteisillä on samoja yleisallergeeneja kuin äyriäisillä, niveljalkaisilla ja hämähäkkieläimillä. Siksi hyönteisruoka saattaa aiheuttaa allergisen reaktion henkilöillä, jotka ovat allergisia esimerkiksi pölypunkille tai katkaravulle. Valmis hyönteisruoka sisältää myös jonkin verran hyönteisten rehua, joka saattaa aiheuttaa allergiaoireita.

4. Kokonaispaketti. Suomessa sallitaan vain kasvatettujen kokonaisten hyönteisten käyttö. Kokonaisia hyönteisiä voidaan  kuitenkin rouhia, jauhaa tai kuivata, mutta niistä ei saa poistaa osia, kuten siipiä, jalkoja tai päätä, eikä eristää tai uuttaa ainesosia, kuten rasva- tai proteiinijakeita.

5. Hyötyveget. Hyönteisten kasvatukseen ei saa käyttää ruokajätettä, mutta ylijäämä käy. Esimerkiksi suurkeittiöiden ja ravintoloiden kasvikset, jotka eivät ole olleet tarjolla, voi syöttää ihmisen tai eläinten ravinnoksi tarkoitetuille hyönteisille. Hyönteisiä ei saa kasvattaa ruuaksi muunlaisella jätteellä tai esimerkiksi lannalla.

6. Viidenlaista herkkua. Toistaiseksi ihmisravinnoksi saa kasvattaa ja myydä kotisirkkoja (Acheta domestica), jauhopukkeja (Tenebrio molitor), trooppisia kotisirkkoja (Gryllodes sigillatus), buffalomatoja (Alphitobius diapernius) ja idänkulkusirkkoja (Locusta migratoria). Elintarviketurvallisuusvirasto Evira täydentää sallittujen hyönteislajien listaa sitä mukaan, kun tietoa muissa EU-maissa markkinoilla jo olleista hyönteislajeista saadaan lisää. Rehuksi kelpaavien hyönteisten lista on hiukan erilainen.

Lähteet: Marja Mutanen ja Hely Tuorila: Huomenna syödään hyönteisruokaa – vai syödäänkö? Artikkeli Duodecim-lehdessä 2016 sekä Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ohjeet.

Teksti ja kuvat: Hanna Kaisa Hellsten
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 2/2018.

Kuva ylhäällä: Bugmans Bestin Matias Järvinen ja Toivo Hursti korjaavat hyönteissatoa.

Sirkat piilottelevat mielellään kanamunakennojen kuopissa.

Sirkat piilottelevat mielellään kanamunakennojen kuopissa.