Merenranta toimii hienona oppimisympäristönä. Luonnon tutkiminen onnistuu yksinkertaisillakin välineillä ja kohtuuajassa.

Kesälukioseura ry. on vuodesta 2008 järjestänyt Itämeri-kesälukiota. Turun yliopiston tutkimusasemalla Seilin saaressa pidettävässä Kesälukiossa opetetaan Itämeri-painotteisena kurssia BI2 – Ekologia ja ympäristö. Kurssityönä on vuosittain ollut 5-6 Itämeriaiheista tutkielmaa, joihin aineisto on kerätty kentältä. Esittelemäni tutkielmien aiheet ovat käytännössä hyväksi havaittuja: oppilaat ovat olleet innostuneita, ja työmenetelmät ja -taakka ovat kohtuullisia toteuttaa.

Suunnitelma valmiiksi

Vähimmillään töiden näytteenoton voi tehdä tuplatunnin aikana, saman rannan toimiessa alueena useiden töiden tekoon. Seuraavalla biologiantunnilla kerätyt näytteet tutkitaan. Ennakkoon pienryhmille briiffatut työt, kohteiden ennakkotarkistus ja välineiden käytön opastus ovat tärkeitä askelia töiden onnistumiseen. Tutkimuspisteistä kirjataan yleiset tiedot sekä koordinaatit, joiden pohjalta voi tehdä karttaesityksen näytteenottopaikasta. Suurin osa työstä tapahtuu lopulta luokkahuoneessa näytteitä tutkien sekä tutkielmia ja esityksiä valmistellen.

Tarvikkeet kaikkiin töihin:

• Kartta
• Muistiinpanovälineet
• Käsi-GPS tai puhelin jossa GPS
• Minigrip-pusseja näytteiden ottoon, vedenpitävä tussi
• Määrityskirjallisuus / www.luontoportti.fi
• Kamera

Tutkielma 1: Rakkohauruvyöhykkeen eliöstö

Rakkohauru, Fucus vesiculosus eli entiseltä nimeltään rakkolevä, on yksi Itämeren avainlajeista. Rakkohauruvyöhykettä kutsutaan usein Itämeren lastentarhaksi, sillä sen suojissa viihtyvät useiden lajien poikasvaiheet. Monien kalalajien poikasparvet puikkelehtivat rakkohaurun seassa, joka on usein myös sinisimpukoiden ensimmäinen kiinnittymispaikka. Rakkohaurun kätköissä elää mm. siiroja, katkoja, katkarapuja, sammaleläimiä, kotiloita ja merietanoita. (Leinikki ym. 2004)

Tarvikkeet:

• Fucus-pussi = 750 µm havas/valoverhokankainen pussi, 60 x 120 cm
• Kolme kannellista ämpäriä, teippiä ja merkkaustussi
• Pinsettejä
• Muovisia 3ml kertakäyttöpipettejä joista kärki katkaistu, pieneläinten kiinniottoon
• Lasipurkkeja /petrimaljoja
• Valkoisia vateja näytteiden katseluun

Työ tehdään Fucus-pussilla (Ruuskanen 2017), joka on helppo valmistaa itsekin. Pussi pujotetaan kokonaisen rakkoleväpuskan ympärille mahdollisimman vähällä häiriöllä, pussinsuu kiristetään levän tyven ympärille ja katkaistaan levä irti kasvualustasta. Rakkohauru kasvaa 0,5m syvyydestä alaspäin, näytettä ottaessa pitää vähintään kahlata ja kurkottaa pohjaan. Parhaiten se onnistuu kuivapuvussa tai kahluusaappaissa. Näyte viedään nimettyyn ämpäriin ja tutkitaan myöhemmin.

Työssä tutkitaan ideaalisesti kahden tai kolmen eri avoimuusasteen rannan kolmena kappaleena otetun näytteen eliöstöä: suojaisen, puoliavoimen ja avoimen. Mikäli aikaa on käytettävissä vähemmän, verrataan samalta rannalta otettuja näytteitä. Näytteistä tutkitaan ainakin lajimäärä sekä määritetään lajit. Jos aikaa on, voidaan tehdä myös lajien yksilömäärien laskenta, mutta rakkoleväpuskassa voi elää yllättävän paljon porukkaa!

Tutkielma 2: Rantavyöhykkeen vaihteleva kasvillisuus

Itämeren rantakasvillisuuteen kuuluu paljon merenrantaan sopeutuneita lajeja, murtovetisyyden vuoksi myös makean veden rantakasveja jonkin verran. Kasvillisuus vaihtelee paljon etenkin rannan suojaisuuden ja merialueen suolapitoisuuden mukaan.

Tarvikkeet:

• 1 m² kehikko
• Mittanauha

Tutkielmassa rantavyöhykkeen kasvillisuutta voi tarkastella kahdella tai kolmella eriasteisesti suojaisella rantakaistaleella. Mikäli aikaa on vähän, voidaan tutkia kasvillisuuden muutosta vesirajasta ylöspäin yhdellä rannalla.

Kasvillisuutta vertaillaan toisiinsa linjamenetelmällä eri etäisyyksillä ja/tai rannoilla. Rannalta tehdään kolme linjaa satunnaisesti valittuihin rantavyöhykkeen kohtiin. Linjoilta tehdään 1 m² ruudut (Ruuskanen 2017) tietyllä etäisyydellä vesirajasta: esim. 1 m, 5 m, 10 m. Kasvilajien peittävyydet arvioidaan 1m² kehikon sisältä löytyvien lajien prosentuaalisina peittävyyksinä pinta-alasta (Härmä & Veistola 2017). Kasvilajeista joita ei heti tunnisteta kerätään näytteet nimettyyn Minigrip-pussiin.

Tutkielma 3: Rannan pinnanalaiset kasvillisuusvyöhykkeet

Kehikon avulla voi työn 2 linjamenetelmällä tutkia, mitä leviä kasvaa kovapohjaisella rannalla eri syvyyksillä. Vastaavasti voidaan tutkia pehmeäpohjaisen rannan vesikasvillisuutta (Härmä & Veistola 2017). Siirtämällä tutkimuslinja eri tyyppiselle rannalle voi verrata avoimuuden vaikutusta levien esiintymiseen, pohjan laatua ei kannata samalla vaihtaa. Joidenkin levien/kasvien esiintyvyys voi indikoida rehevöityneisyyttä.

Tarvikkeet:

• 1 m2 kehikko uppoavasta materiaalista (Ruuskanen 2017)
• Mittanauha
• Vesikiikari tai sukellusmaski

Tutkielma 4: Meriroska on ongelma myös Itämerellä

Meriroskan, erityisesti muoviroskan valtava määrä maailman merissä on noussut ympäristönsuojelun kuumaksi aiheeksi. Ympäristöbiologinen tutkielma-aihe on helppo toteuttaa myös koulututkielmana, sillä muoviroskaa löytyy käytännössä kaikilta rannoilta myös Itämerellä. (Fjäder 2016)

Tarvikkeet:

• ämpäri ja muovipusseja roskien keräämiseen
• Lasipurkkeja ja pusseja roskien lajitteluun

Tutkielma on helppo tehdä lähirannoilla, rakennettu rantakin kelpaa. Tutkimukseen valitaan rantakaistale/kaistaleita, pituus esim. 100 metriä, jolta kerätään kaikki esim. 5 m leveydeltä vesirajasta löytyvät roskat. Roskien määrää, painoa ja laatua verrataan rantojen kesken.

Vinkki! Google Mapsin satelliittinäkymän avulla saa retkeä suunnitellessa ennakkokuvan siitä, minne kannattaa lähteä: www.maps.google.com. Kirjautumalla Google-tilille voi Google Mapsiin tallentaa GPS-pisteitä, ja tehdä näin esimerkiksi karttoja tutkielmiin.

Ulos ja rannalle!

Rohkaisen lopuksi lähtemään rohkeasti rannalle! Kaikissa töissä on monta vaihtoehtoista lähestymistapaa, joista valita omaan ajankäyttöön ja kohteeseen soveltuvin. Vaikkei meriluonnon tutkimuksesta olisi juuri kokemusta, näillä kokeilla voi aloittaa pienellä panostuksella. Asian ydin on lopulta luonnosta saatu positiivinen kokemus yhdistettynä konkreettisella uudella tiedolla, ehkä myös opettajalle itselleen.

Lähteitä töihin ja suunnitteluun

Fjäder, P (toim.) 2016: Merten roskaantuminen, muovit, mikromuovit ja haitalliset aineet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 37, 59s. www: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/167421/SYKEra_37_2016.pdf?…1

Härmä, E & Veistola, S 2017: eBiologia – Yhteinen ympäristö. e-Oppi Oy, Jokioinen. www: https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/n%C3%A4ytekirjat/ylakoulu/biologia/yyuo/yhteinen_ymparisto22/tutkitaan-luontoa/3tk

Leinikki, J, Backer, H, Oulasvirta, P & Leinikki, S (toim.) 2004: Aaltojen alla – Itämeren merenalaisen luonnon opas. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä, 144s.

Ruuskanen, A 2017. Biosukelluskurssin sukelluksia. Helsingin yliopiston kurssimonisteita. Saatavilla elektronisena: https://www.helsinki.fi/sites/default/files/…/biosukelluskurssin_sukelluksia_2017.pdf

VELMU-paikkatietoportaali: GIS-tietokantaan kerättyä tietoa Suomen merialueiden biologiasta ja käytöstä, mm. useiden lajien esiintyvyysdataa: https://paikkatieto.ymparisto.fi/velmu

www.luontoportti.fi: mm. Suomen putkilokasvit ja Itämeren lajisto. Maastokäyttöön saatavilla iPhoneen myös älypuhelinsovellus.

Teksti: Anna Soirinsuo, FM, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto ja rehtori, Kesälukioseura ry, Itämeri-kesälukio

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 1/2018.

Kuva ylhäällä: Christian Karus. Itämeri-kesälukiossa opetetaan myös snorkkelisukellusta. Opittuja taitoja päästään hyödyntämään kesälukion ympäristöekologian kurssin näytteenotossa.

Rakkolevävyöhykkeen selkärangattomien yhteisö on oppilaita kiinnostava tutkielman aihe. Kuva: Christian Karus.

Merenrantaan suuntautuvan opintoretken tärkeä osa on luontoelämys, positiivinen kokemus luonnossa liikkumisesta. Kuva: Anna Soirinsuo.