Hyönteismaailman monarkit

Muurahaiset kasvattavat valtavia imperiumeja, jotka perutuvat sukaisuussuhteisiin ja sodankäyntiin.

Muurahaiset ovat maailmanvaltiaita, ainakin valtavan lukumääränsä puolesta. Yhdessä isossa kekopesässä voi olla puoli miljoonaa muurahaista ja metsässä muurahaisten lukumäärä on helposti monta tuhatta jokaisella neliömetrillä. Samaan muurahaisyhteiskuntaan voi kuulua montakin pesää ja pesien välillä kulkevat oikeat valtatiet täynnä molempiin suuntiin kiiruhtavia muurahaisia.

Muurahaiset ovat yhteiskuntahyönteisiä. Ne muodostavat hierarkkisesti rakentuneita yhteiskuntia. Yhteisöä johtaa kuningatar. Sen tarina alkaa keväällä, kun vanha pesä tuottaa kuningattaria ja koiraita. Koiraat ovat hedelmättömiä ja kuningattaret erikoisruokavaliolla kasvatettuja hedelmöittyneitä naaraita. Tavallisella ravinnolla naaraista syntyy työläisiä. Työläiset päättävät, mistä naaraista kasvatetaan kuningattaria. Työläisten elinikä on noin vuosi. Kuningatar sitä vastoin voi elää jopa 30 vuotta. Koiraan elinikä jää muutamaan viikkoon.

Kuningatar munii koko ajan koiraita ja naaraita yhtä paljon. Kevään jälkeen koiraiden työ on tehty ja kesällä syntyvät koirastoukat syötetään tarpeettomina kuningattarille.

Keväällä pesästä lähtee ilmoille kuningattaria ja koiraita. Niiden tehtävänä on paritella. Tämän jälkeen koiraat kuolevat. Hedelmöitynyt kuningatar on vaikean ratkaisun edessä. Se voi etsiä itselleen uuden pesäpaikan ja kasvattaa varastorasvojensa avulla ensimmäisistä munista työläisiä. Tämän jälkeen työläiset ottavat laajenevan pesän hoitaakseen. Ne rakentavat pesää, hoitavat kuningatarta, munia ja toukkia, puolustavat pesää ja tarvittaessa saalistavat ravinnoksi erilaisia pikkueläimiä ja lypsävät puissa laiduntavia kirvoja. Näin syntyy kokonaan uusi yhteiskunta. Vaarat ovat kuitenkin monet, sillä pulskassa kunnossa oleva muurahaiskuningatar on monen petoeläimen mieliruokaa.

Sotasaaliina orjia

Hedelmöityneen kuningattaren toinen vaihtoehto on tunkeutua toisen muurahaislajin kekoon ja tappaa sieltä kuningatar. Jos se siinä onnistuu, pesän alkuperäiset muurahaiset hoivaavat voittoisaa kuningatarta kuin omaansa. Samalla ne alkavat hoivata kuningattaren tuottamia erilajin munia ja toukkia. Hiljakseen pesän alun alkaen omistaneet muurahaiset kuolevat pois ja valloittajalaji ottaa pesän haltuunsa. Suomessa elää jopa sotiva verimuurahainen, ihan tavallisen kekomuurahaisen näköinen laji, joka tekee ryöstöretkiä muiden muurahaisten pesiin. Siellä käydään ”verisiä” taisteluita, ja jos verimuurahainen pääsee voitolle, ne ryöstävät pesän munat ja kasvattavat niistä omassa pesässään orjia. Tämäkään vaihtoehto ei ole kuningattarelle helppo. Monesti pesän työläiset havaitsevat tunkeutujan ja se tietää kehnoa loppua valloitusyritykselle.

Helpoin tapa kuningattarelle pysyä hengissä on palata omaan turvalliseen lähtöpesään ja jäädä sinne. Näin syntyy superyhteiskuntia, joissa voi olla hehtaarien alueella kymmeniä pesiä ja jopa tuhansia munivia kuningattaria. Geneettisesti kaikki kuningattaret ovat toistensa sukulaisia; äitejä, tyttäriä ja serkuksia. Tällaiset jättiyhteisöt voivat elää vuosikymmeniä.

Kastijärjestelmä on vanhaa perua

Evoluutioteorian isä Charles Darwin pohdiskeli runsas sata vuotta sitten muurahaistyöläisiä: miksi on syntynyt geneettisessä umpikujassa oleva kasti, joka ei itse lisäänny lainkaan? Tämä kummallinen kastijärjestelmä syntyi noin 80 miljoonaa vuotta sitten liitukaudella, kun munivan kuningattaren tyttäret jäivät auttamaan äitiään tai sisarukset kerääntyivät yhteen muodostaen alkuyhteiskunnan. Lähisukulaisten kannatti pitää yhtä, niillä kun oli runsaasti yhteisiä geenejä puolustettavanaan.

Vuosimiljoonien saatossa kehitys johti nykyisen kaltaiseen yhteiskuntajärjestelmään. Pesistä löytyy kuitenkin myös välistä vetäjiä. Tarkoissa DNA-testeissä on havaittu, että myös työläisnaaraat voivat munia omia hedelmättömiä munia kuningattaren munien joukkoon. Niistä kehittyisi koiraita, jos puhdistuspartioina toimivat muut työläiset eivät löytäisi ja tuhoaisi näitä munia. Kotelovaiheen DNA-testeissä näitä työläisjälkeläisiä ei ole löydetty.

Ekologinen vaikuttaja

Suomessa on noin 40-50 muurahaislajia. Lajimäärä horjuu taksonomisten epäselvyyksien takia. Monien lajien erot ovat niin hiuksenhienoja, että lajimääritelmä on vaikea niiden kohdalla. Lajien tunnistaminenkin on usein vaikeaa, ja tarvitaan mikroskooppeja, jotta karvoihin perustuvat erot saadaan näkyviin. Muurahaisia on kuitenkin maastossa niin paljon, että niiden ekologinen merkitys on varsin suuri. Monille suuremmille eläimille, esimerkiksi karhuille ja tikoille, ne voivat olla jopa pääravintoa.

Monimiljoonainen muurahaisyhteiskunta syö valtavan määrän erilaisia pikkueläimiä maastosta. Niiden joukossa on varmasti myös haitallisia tuholaisia. Tunturimittarin tuhoalueilla Lapissa on huomattu, että kuolleen koivikon sisään jää vihreitä koivulaikkuja muurahaispesien ympärille. Toisaalta muurahaiset suojelevat ja lypsävät kirvoja, jotka voivat heikentää puiden kasvua. On arvioitu, että muurahaispesään kannetaan mesikasteen muodossa jopa 10 kiloa sokeria kesässä. Valitettavan usein muurahaiset kotiutuvat myös ihmisasumuksiin. Niiden pesiä on puutarhoissa, talojen kivijaloissa ja joskus talon rakenteissakin. Myrkkyjen avulla niille voi yrittää pistää hanttiin, mutta homma muistuttaa helposti Don Quijoten taistelua tuulimyllyjä vastaan. Tämä ei oikeastaan ole ihmekään, ovathan muurahaiset melkoisia maailmanvaltiaita.

Muurahaiset tarkkailevat ympäristöään koko ajan. Kuvan muurahainen pysähtyi seuraamaan valokuvaajan objektiivia sen lähestyessä pesäkannon pintaa.

Muurahaiset tarkkailevat ympäristöään koko ajan. Kuvan muurahainen pysähtyi seuraamaan valokuvaajan objektiivia sen lähestyessä pesäkannon pintaa.

 

Kekomuurahaisen pesä voi melkoinen jättiläisyhteisö. Kuvan suurikokoinen kekopesä löytyy Syötteen kansallispuistosta Pudasjärveltä.

Kekomuurahaisen pesä voi melkoinen jättiläisyhteisö. Kuvan suurikokoinen kekopesä löytyy Syötteen kansallispuistosta Pudasjärveltä.

 

Muurahaisen pahin vihollinen on toinen muurahainen. Kuvassa pari kekomuurahaista on joutunut mustamuurahaisten saaliiksi.

Muurahaisen pahin vihollinen on toinen muurahainen. Kuvassa pari kekomuurahaista on joutunut mustamuurahaisten saaliiksi.

 

Hevosmuurahainen on suurin muurahaisemme. Se rakentaa pesänsä lahon puunrungon sisään. Joskus pesä voi löytyä myös talon puurakenteista.

Hevosmuurahainen on suurin muurahaisemme. Se rakentaa pesänsä lahon puunrungon sisään. Joskus pesä voi löytyä myös talon puurakenteista.

 

Palokkajärvi. Jyväskylä.

Keskikesällä muurahaispesistä kuoriutuu siivellisiä naaraita. Parittelun jälkeen niistä voi tulla muurahaisyhteiskunnan uusia kuningattaria.

Teksti ja kuvat: Hannu Eskonen
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 3/2017