DSC_0976

Suklaan tie alkaa tropiikista

Suklaan alkuperä on päiväntasaajan tuntumassa. Harvinaisesta herkusta on viime vuosikymmeninä tullut meille arkipäivän sulostuttaja. Tuotantoprosessi kaakaopuun kylvöstä valmiiksi tuotteeksi on monivaiheinen, ja siinä on ihmisoikeuksien kannalta heikkoja kohtia.

Tuotteet tulevat kaukaa

Kulutamme paljon tuotteita, joiden alkuperä on kaukana ja usein meiltä piilossa. Esimerkiksi elektroniikka ja vaatteet valmistetaan yleensä kaukana Suomesta. Usein myös raaka-aineet tuotetaan eri puolella maapalloa: elektroniikassa tarvittavaa kobolttitimetallia, kaakaopuita tai puuvillaa ei pohjoisesta Euroopasta ole saatavilla. Iso osa tehdastyöstä on siirretty globaaliin etelään halvempien tuotantotekijöiden maihin, ja tuotannon tehostamiseksi eri työvaiheet kännykkäkomponenteista kankaan värjäykseen ja suklaarasioiden valmistukseen hoidetaan alihankkijatehtaissa.

Valitettavasti tuotteiden valmistamisessa havaitaan jatkuvasti ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka vaativat toimenpiteitä ja valvontaa. Kun tuotantoverkostot ylittävät valtioiden rajoja, samoin käy kysymyksille kaupankäynnin reiluudesta ja kestävästä kehityksestä. Kuluttajilla, kansalaisjärjestöillä, yrityksillä ja valtioilla on kaikilla sekä vastuuta että valtaa vaikuttaa.

Maantieteen tutkimushaaraa, jossa seurataan kulutustuotteiden matkaa tuottajalta kuluttajalle, kutsutaan Follow The Thing -tutkimukseksi. Siinä tuote on kuin linkki, joka sitoo kuluttajat, tuottajat, työn, ympäristön ja maantieteelliset paikat yhteen. Follow The Thing -tutkimuksessa paljastetaan tuotanto-oloja, piilotettuja sosiaalisia suhteita ja paikkojen välistä vuorovaikutusta maailmankaupassa. Vaikuttamisen tavoista keskustelemalla ihmisiä voidaan kannustaa toimimaan vastuullisen kuluttamisen ja kaupan puolesta.

Kaakaopuusta mielihyväksi
Oikeaan kaakaopuuhun ja herkullisiin kaakaohedelmiin voi tutustua Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva Hanna Kaisa Hellsten.

Oikeaan kaakaopuuhun ja herkullisiin kaakaohedelmiin voi tutustua Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä. Kuva Hanna Kaisa Hellsten.

 

Tuotannon ja kulutuksen näkökulmista suklaa on monipuolinen ja globaali tuote-esimerkki. Hyvin yksinkertaistettuna suklaan tarina kulkee näin: viljelijät kasvattavat kaakaopuita trooppisilla alueilla vuosia ennen kuin ne tulevat satoikään. Puu tuottaa satoa ympäri vuoden ja hedelmän kehittyminen satokypsäksi kestää kuukausia. Maatyöläiset keräävät 30-senttiset hedelmät käsityönä, avaavat ne valtavilla veitsillä ja noukkivat niistä ulos siemenet eli kaakaopavut. Sitten pavut fermentoidaan ja kuivataan auringossa, minkä jälkeen paikallinen välittäjä ostaa kaakaopavut viljelijältä.

Välivarastoista kaakaosäkit ja kuljetetaan tehtaille ympäri maailmaa, usein Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Tehtailla pavut sekoitetaan, paahdetaan ja jauhetaan kaakaomassaksi, josta erotellaan kaakaovoi ja -jauhe. Maidon, sokerin, rasvan ja muiden lisäainesosien kanssa niistä valmistetaan suklaata.

Viljelijöiden, välittäjien, kuljettajien ja tehdastyöläisten jälkeen suklaa sitoo yhteen suklaayritysten työntekijöiden, markkinoijien, tukkujen, jälleenmyyjien ja kuluttajien arkielämän. Suklaasta tehdään levyjä, patukoita, juomia ja leivonnaisia, jotka voivat tarkoittaa kuluttajalle samettista välipalaa, palkintoa, mielipahan lievittäjää tai himottua pahetta.

Suklaata mainostetaan liittämällä siihen ajankohdasta tai kohderyhmästä riippuen esimerkiksi eksoottisuuden, romantiikan, naiseuden, kotimaisuuden, onnen ja perinteiden mielikuvia. Nämä tuntuvat ristiriitaisilta, sillä samalla tiedämme, ettei suklaa ole erityisen terveellistä. Mielikuvamainonta hälventää myös tuotteen alkuperän, sillä vain ani harvassa mainoksessa viitataan siihen, mistä raaka-aineet tulevat tai miten ne on tuotettu.

 

Vastuu katoaa tuotantoketjuihin

Työ ja vienti voivat edistää kehitystä ja vähentää köyhyyttä tuotantoketjun varrella eri puolilla maailmaa, mutta kaakaon kohdalla ilmenee usein vakavia epäkohtia vallan ja vaurauden jakautumisessa. Suklaateollisuutta hallitsevat harvat monikansalliset yritykset, kuten Mars, Mondelēz, Nestlé ja Ferrero. Kaakaon markkinahinnat vaihtelevat paljon ja viljelijä saa vain pienen osan satonsa markkina-arvosta. Tämä lisää myös lapsi- ja orjatyötä käyttöä.

Usein tuotantoketjujen läpinäkyvyyden ja raportoinnin todetaan olevan liian vaikeaa, byrokraattista tai uhka kilpailukyvylle. Yritystoiminnan riskejä arvioidaan ensisijaisesti voittojen tai brändin hallitsemiseksi. Riskien hallinta on kuitenkin myös ihmisoikeuksien ja globaalin vastuun kysymys. Kestävässä tuotannossa tulisi edistää työoikeuksien valvontaa, koulutusta, elämiseen riittävän palkan maksamista ja kestävää moniviljelyä.

Järjestöt vaativat parempaa

Tuotantoketjuissa sitovien sopimusten, lakien ja riippumattomien valvontajärjestelmien luominen vaatii jatkuvaa yhteistyötä meiltä kaikilta: kuluttajilta, yrityksiltä ja valtioilta. Globaalia vastuuta on alettu vaatia 2010-luvulla, minkä ansiosta sitovamman lainsäädännön luomiseen on alkanut löytyä myös poliittista tahtoa. Ranska, Hollanti ja Britannia ovat vastikää säätäneet kansallisia lakeja, jotka velvoittavat isoimpia yrityksiä riittävään huolellisuuteen riskien arvioimisessa ja ehkäisemisessä maan rajojen ulkopuolella. Toiveita on, että huolellisuuslainsäädäntö voitaisiin ulottaa myös EU-tasolle.

Suomessa yrityksiä kannustaa tuotannon vastuullisuuteen moni asiantuntijajärjestö, kuten Finnwatch, Eettisen kaupan puolesta (Eetti) ja Reilu kauppa. Finnwatch tekee selvityksiä mm. suklaan tuotannosta ja vastuullisuusjärjestelmistä, joiden kriteereissä on suuria eroja. Eetti oli mukana Make Chocolate Fair! -kampanjassa, jossa järjestöt Euroopan eri maista pyrkivät vaikuttamaan suklaan tuotannon epäkohtiin herättämällä keskustelua, kouluttamalla kansalaisia, keräämällä nimiä vetoomukseen ja vaatimalla yrityksiltä ja päättäjiltä konkreettisia tekoja. Reilu kauppa ry hallinnoi Reilu kauppa -sertifikaattia ja edistää eettisesti tuotettujen tuotteiden saatavuutta.

Reilun kaupan kaakaota ja suklaata on myyty Suomessa yli 15 vuotta. Järjestöt pitävät Reilua kauppaa kattavimpana ja luotettavimpana sertifiointina monesta syystä: viljelijöille maksetaan tuotteesta kestävän tuotannon kattava takuuhinta ja erillinen Reilun kaupan lisä. Viljelijöiden osuuskunnilla on päätäntävaltaa, ja he voivat käyttää lisän yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten koulutukseen ja terveyspalveluihin. Yritysten omien valvontajärjestelmien sijaan Reilun kaupan tuotteiden ympäristö- ja ihmisoikeuskriteereiden täyttymistä seuraa erillinen valvontaelin.

Reilun kaupan sertifikaatin lisäksi suklaamarkkinoilla on myös muita vastuullisuussertifikaatteja, mutta niiden vaatimukset saattavat olla hyvinkin kevyet. Jotkut merkit saattavat esimerkiksi edellyttää, että vain pieni osa raaka-aineesta tuotetaan kestävästi. Kuluttajan onkin hyvä tietää, mitä mikäkin merkki lupaa ja miten toimintaa valvotaan.

Kuluttaja voi vaikuttaa

Kuluttajalla on paljon vaikutusvaltaa yksilönä ja ryhmässä. Kriittinen kuluttaja ei omaksu mainoksen lupauksia sellaisinaan, ostaa vain sen minkä tarvitsee ja keskustelee tuotteiden alkuperästä esimerkiksi kotona ja koulussa.

Palautteen antamisessa ja yhdessä tekemisessä on voimaa. Kaupassa voi valita sertifioitua suklaata ja antaa rakentavaa palautetta, kuten ”Kiitos, kun olette ottaneet valikoimiin Reilun kaupan suklaata. Selvitättekö muiden suklaatuotteidenne alkuperää?” Palautetta voi laittaa myös suoraan suklaayritykselle sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa, ja tilastollisesti yksi ääni saattaa vastata monen sadan ihmisen ääntä.

Vaikuttaa voi myös osallistumalla itseään kiinnostavan järjestön toimintaan, vetoomuksiin tai kampanjoihin. Kansalaisaktivismi voi toimia tehokkaimmin omalla paikkakunnalla, jossa tehtävät kulutuspäätökset sitovat pienetkin pitäjät osaksi globaaleja tuotannon verkkoja. Voisitko sinä kannustaa ystäviäsi, kouluasi, harrastusryhmääsi, työpaikkaasi tai kotikuntaasi tekemään eettisiä hankintoja?

Suoran vaikuttamistyön lisäksi kansalaiset, taiteilijat ja aktivistit ovat herättäneet keskustelua maailmankaupan eettisyydestä vastamainonnan, parodiavideoiden ja dokumenttien keinoin. Public Eye -järjestön Rohe Ostern -videoilla suloinen suklaapupu sulattaa itsensä hiustenkuivaajalla tai istumalla kuuman keittolevyn päälle luettuaan suklaan alkuperästä. Oxfam-järjestön parodiavideo The truth about women and chocolate alkaa naisille kohdistetun suklaamainonnan lumoista ja päätyy naisviljelijöiden realiteetteihin. Dokumenttielokuva Dark side of Chocolate kertoo kitkerän totuuden suklaasta.

77_FARS_1

Voima-lehden tekemä vastamainos on vanha mutta ajankohtainen. Mars-brändiä matkiva parodia paljastaa kuluttajilta piilotetun lapsityöongelman ja kommentoi miljonääriyrityksen etiikkaa. Huhun mukaan uusi suklaavastamainos julkaistaan pian. Kuva Voima-lehti.

 

Suklaa on toimiva esimerkki

Follow The Thing -tutkimuksen kysymykset istuvat erityisen hyvin maantieteen ja biologian oppitunneille esimerkiksi silloin, kun tarkastellaan tuotteiden elinkaaria ja kestävän kehityksen tavoitteita. Kysymykset käsittelevät tuotteiden alkuperää ja tuotantotapaa: mitä luonnonvaroja, työvaiheita ja paikkoja esimerkiksi suklaan, vaatteiden ja älypuhelimen tuotantoketjut sisältävät? Keitä tuotteen tekijät ovat ja minkälaista heidän arkensa on? Minkälainen merkitys tuotteella on ja miten sitä mainostetaan? Mistä tuotteen arvo koostuu ja kuka tekee voittoa? Miten tuotannossa havaittuja ihmisoikeus- tai ympäristöongelmia tulisi ratkaista? Mitä tapoja kuluttajalla on vaikuttaa tuotteisiin ja maailmankauppaan?

Opetuksessa keskeistä on hahmottaa keskinäisriippuvuuksia ja globaalivastuuta. Suklaaseen voi tutustua laaja-alaisesti tarkastelemalla suklaan tuotantoa ja mainontaa sekä keskustelemalla järjestöjen ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista vastuullisen kuluttamisen ja kaupan edistämiseksi.

Aihetta voi lähestyä myös mustan huumorin keinoin katsomalla vastamainoksia ja parodiavideoita tai tekemällä niitä itse. Eetti on julkaissut netistä ilmaiseksi löytyvän Medialukutaitoa vastamainoksista -oppaan, joka ohjeistaa vastamainostyöpajan järjestämiseen. Lukion opetussuunnitelmissa vastamainosta käytetään jopa esimerkkinä opiskelijan arvioitavasta tuotoksesta. Peruskoulussa taito tarkastella mainontaa kriittisesti on osana opetussuunnitelman laaja-alaisia tavoitteita.

Lue lisää suklaan tuotannosta ja vastamainonnasta:

Suklaata ja vastamainontaa (Kuilut umpeen -hanke)
Follow the Thing -tutkimus aiheesta Fazerin Sininen -suklaan
Suklaakoulu-kampanja
Voima-lehden vastamainokset
Make Chocolate Fair -kampanja (mukana mm. Eetti ry)
Kaakao ja suklaa (Reilu kauppa)
Finnwatchin pääsiäissuklaavertailu
Public Eye. Rohe Ostern: Lebensmüder Osterhase braucht deine Hilfe! – Teil 1 (suklaakampanjan video)
The truth about women and chocolate – Oxfam goes #BehindTheBrands
Kitkerä totuus suklaasta -dokumentti
Fazerin vastuullisuustyöstä
Human Trafficking in the Chocolate Industry

Teksti: Eeva Kemppainen ja Pinja Sipari.
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 2/2017

Eeva Kemppainen toimii Eettisen kaupan puolesta ry:n globaalikasvatuksen koordinaattorina, kirjoittaa maailmankaupasta esimerkkejä Kuilut umpeen -blogiinsa ja on mukana Global Meal -hankkeen ohjausryhmässä.

Pinja Sipari on Global Meal -hankkeen koordinaattori.

Global Meal on Biologian ja maantieteen opettajien liiton eri järjestöjen kanssa yhteistyönä toteuttama hanke, jossa tuodaan esille suklaan, maissin ja lihan globaaleja vaikutuksia. Hankkeessa järjestetään syksyllä 2017 työpajoja, joissa käsitellään vastamainoksia opetusmenetelmänä. Hanketta rahoittaa ulkoasiainministeriö.