Tutun kastemadon biologia saattaa yllättää. Montako asiaa kymmenestä tiesit ennestään?

1. Lieroja elää Suomessa noin viisitoista lajia. Koko maasta tavataan metsä‑, ranta‑ ja punalieroja. Napapiirille asti ovat levinneet myös kaste‑, onki‑ ja peltolierot. Vielä Keski‑Suomesta tavataan harmaa‑ ja ruskolieroja. Loput lierolajit ovat eteläisimmän Suomen tai Ahvenanmaan lajistoa.

2. Lierojen lajin määritys perustuu kolmen ominaisuuden tarkistamiseen. Väri, päässä olevien huuliliuskojen asento ja ruumiissa olevien kitiinisukasten määrä paljastavat lierolajit.

3. Meille on vuosikymmeniä sanottu, että katkaistua matoa ei pidä laittaa takaisin maahan. Se vain levittää tauteja ja kuolee. Tämä kansanviisaus ei pidä paikkaansa. Lieroilla on erinomainen regeneraatiokyky, ne siis pystyvät kasvattamaan katkaistun osan tilalle uuden.

4. Lierojen suikulainen ruumis muodostuu kahdesta sisäkkäisestä putkesta. Ulompi putkista on iho, joka on pidettävä koko ajan kosteana. Lierot nimittäin hengittävät ihonsa avulla. Sisempi putki on ruoansulatuskanava.

Lisäksi putkisysteemi on jaettu jaokkeisiin väliseinien avulla. Aikuisella lierolla näitä jaokkeita on noin 50 ‑ 200. Sukukypsällä lierolla on 22 ‑ 37 jaokkeen kohdalla vannemainen tuppi. Tätä kutsutaan satulaksi eli klitellumiksi.

5. Keväällä lierot parittelevat. Ne ovat kaksineuvoisia, eli niillä on ruumiissaan sekä koiras‑ että naarassukupuolielimet. Lierot turvautuvat kuitenkin lähes aina ristisiitokseen eli etsivät kumppanin lisääntymiseen.

6. Parittelevat lierot asettuvat satulat vastakkain. Satuloissa on erikoiset parittelukyhmyt. Sitten lierot erittävät ympärilleen limatupen, jonka sisään syntyy siittiökourut. Niitä pitkin lierot antavat toisilleen siittiöitä. Nämä säilötään erillisiin siittiösäiliöihin.

7. Kesän kuluessa lierot tuottavat 10–80 munakoteloa eli kokonia. Tähän koteloon se munii ja laskee munien päälle säiliöstään siittiöitä. Soikean, noin viisimillisen kotelon se sitten jättää maahan. Jokaisesta kotelosta syntyy myöhemmin muutama pikkuliero. Lierojen elinikä vaihtelee kolmesta jopa kymmeneen vuoteen.

8. Lierojen merkitys maaperälle on suuri. Ne ovat tärkeimpiä hajottajia ja nopeuttavat näin ravinteiden kiertoa maaperässä. Lisäksi ne kuohkeuttavat ja tuulettavat maata ja vähentävät myös happamuutta. Hyvän maaperän merkki onkin aina runsas lierokanta. Tuoreen kankaan maassa lieroja on runsas sata yksilöä neliömetrillä, lehdoissa ja niityillä lukumäärä nousee helposti yli neljänsadan yksilön.

9. Talven ajaksi lierot vaipuvat horrokseen.

10. Lieroilla ei ole silmiä, mutta ne voivat kuitenkin aistia valoa ihossa olevilla soluilla. Tuntoaisti on hyvä, erityisen hyvin lierot havaitsevat maan tärinän. Lieroilla on myös makuaisti, aina ensin ne syövät sokeri‑ ja valkuaispitoiset kasvijätteet. Lopulta niillä on myös erityinen kemiallinen aisti, jolla ne voivat havaita mm. maan happamuutta, myrkkyjä ja lannotteita.

11. Lieroilla tehdään myös bisnestä. Niitä viljellään ruoan kompostointia varten. Esimerkiksi Kanadasta viedään kymmenien miljoonien dollarien arvosta lieroja USA:n markkinoille. Lieroja myös syödään. Uuden-Seelannin maoreilla on ruoka nimeltään noke, jolla tarkoitetaan herkullisia lieroja.

Teksti ja kuva: Hannu Eskonen, FM, EFIAP
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 1/2017

Matoseuranta jatkuu

Helsingin yliopistossa viime vuonna aloitettu matoseuranta on saanut hyvää palautetta. Lierojen ekologian selvittämiseen osallistui yli 50 koulua. Tietoja kerättiin yli 300 näytealalta.

Tutkimuksessa selvitetään kastematojen levinnäisyyttä ja sitä miten ilmastonmuutos saattaa vaikuttaa niiden esiintymiseen.

Matoseurannasta on saatu osallistujilta hyvää palautetta. Ensimmäiset tulokset julkaistaan tulevien kuukausien aikana. Seurantaa jatketaan, ja seuraavan kerran matodataa kerätään taas tulevan kevään aikana.

Lierotutkimusta voi seurata täällä.

Teksti: Hanna Kaisa Hellsten