Suomen kalliokartalla on muutakin kuin graniittia ja niitäkin erilaisia ja eri-ikäisiä.

Suomen kallioperä voidaan tiivistää yhteen sanaan, graniittiin. Vaihtoehtoisesti voidaan kertoa, että kyseessä on läpileikkaus kahden miljardin vuoden kehityksestä. Tarina alkaa, kun mantereet törmäävät ensimmäisen kerran. Sen jälkeen ne repeilevät, törmäävät uudestaan ja lopulta päädytään monien vaiheiden kautta nykypäivään.

Monet kansalaiset pitävät ensimmäistä yleistystä aivan riittävänä. Geologit puolestaan valitsevat jälkimmäisen kertomuksen. Meitä kivet kiinnostavat, mutta keskustelemme niistä usein keskenämme ja termeillä, jotka eivät salaseuran ulkopuolisille avaudu.

Tämän vuoden alkupuolella valmistuneen uuden kallioperäkartan mukaan yhdeltä Suomen geologisista merkkipaikoista löytyy ”ofioliittikompleksiin liittyviä serpentiniittejä, gabroja ja mafisia juonia”. Ysiluokan takapulpettiin tämä kuulostaa ymmärrettävästi heprealta, kun geologi puolestaan tajuaa heti, miksi kohde on kiinnostava. Kyseessähän on maailman vanhimpia tunnistettuja merellisen litosfäärilaatan kappaleita, joka todistaa, että nykyisen kaltainen laattatektoniikka oli toiminnassa jo 1950 miljoonaa vuotta sitten. Tämä harvinaisuus on nähtävissä Kontiomäkeläisen huoltoaseman takapihalla.

Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) ryhdyttiin laatimaan yleistajuisempaa versiota asiantuntemusta edellyttävästä kallioperäkartasta ja siihen liittyvää oheismateriaalia, joka soveltuisi käytettäväksi yläkoulussa ja lukiossa. Tuloksena syntyi ”yleistetty kallioperäkartta”, joka on käytettävissä GTK:n nettisivuilta löytyvässä Maankamara-palvelussa. Sivuille on koottu myös muuta geologista kartta-aineistoa sekä eräitä Suomen ympäristökeskuksen aineistoja, kuten vesistöjen valuma-alueet. Palvelu toimii millä tahansa laitteella älypuhelimesta pöytäkoneeseen, mutta karttojen käyttö on suurella näytöllä mukavampaa kuin pienellä.

Yleistetty kallioperäaineisto muodostuu kivilajialueista, viivoina esitetyistä juonimaisista kivilajiyksiköistä ja siirroksista sekä pistemäisistä kohteista: kimberliittipiipuista ja meteoriittikraattereista. Kartalla näkyvää kohdetta klikkaamalla aukeavasta ikkunasta valitsemalla saa kartan kohteista lisätietoa. Lyhyeen tietoiskuun on sisällytetty kyseisen kivilajiyksikön ikä, kerrottu lyhyesti sen syntymekanismista ja kuvaus siitä, miltä kivi yleensä näyttää. Lisäksi mukana on havainnollistava kaavakuva kivilajien synty-ympäristöstä sekä yksi tai kaksi valokuvaa kivistä joko paljastumilta tai näytteestä.

Perinteisempää lähestymistapaa kaipaaville kartasta on laadittu myös pdf-muotoinen esitys, samoin kuin koko Suomen kallioperän kehityksen tiivistävä juliste. Näitä A0-kokoisia tuotteita ei ole tarjolla valmiiksi painettuna, mutta niiden tulostaminen onnistuu kohtuullisin kustannuksin esimerkiksi kaupunkien ja kuntien omissa painatuskeskuksissa tai mainostoimistoissa.

Yleistettyä kallioperäkarttaa käytettäessä kannattaa huomioida, että kartta on laadittu mittakaavaan 1:1 000 000 eli pienin eroteltu yksityiskohta on luonnossa noin kilometrin kokoinen. Kuitenkin monin paikoin kallioperämme on paljon pienipiirteisempää, ja koulun lähikallio voi siis olla jotain ihan muuta kuin mitä kartalle on merkitty. Tämän havainnollistamiseksi kannattaa verrata karttapalvelussa 1:200 000 ja 1:1 000 000 -mittakaavaista kallioperäkarttaa esimerkiksi Paltamon alueelta.

Kivilajien kirjossa on suurta alueellista vaihtelua myös niiden synty-ympäristöstä rippuen. Kaakkois-Suomen rapakivi-intruusion alueella yksityiskohtia tarkemmassakaan aineistossa ei juuri ole, kun taas vulkaniiteista ja sedimenteistä koostuvilla alueilla kivien ulkoasu ja rakenteet vaihtuvat paljastumalta paljastumalle.

Kartan oheismateriaaleihin kuuluvat myös lyhyet esitykset sekä koko kallioperän kehityksestä että suuremmista geologisista kokonaisuuksista. Aineistoa laadittaessa on oletettu että laattatektoniikan perusteet ja kivilajiryhmät ovat jo tuttuja. Geologista ammattitermistöä on pyritty välttämään ja käytetyt termit on selitetty. Kaikki materiaali ja internetistä löytyvään suomenkieliseen geologiseen aineistoon liittyvä vinkkilista löytyy tiedostopakettina BMOL:n jäsensivustolta.

Siitä graniitista vielä. Yleistetylläkin kallioperäkartalla on kuutta eri tyyppistä tai -ikäistä graniittia. Laadinnassa käytetyssä lähtöaineistossa lajikkeita on seitsemäntoista.

Kuvateksti: Kuvakaappaus GTK:n maakamarapalvelusta Kuopion keskustan eteläpuolelta. Aineistossa näkyy hyvin alueelle tyypillinen kivilajivaihtelu: pääosa on graniitin sukuisista syväkivistä koostuvaa arkeeista kallioperää (ihonväriset alueet). Pienempinä alueina erottuu sen päälle kerrostuneita kvartsiitiksi metamorfoituneita hiekkoja (keltaiset mustalla pisteella), vulkaniitteja (ruskea) ja paragneissisiksi metamorfoituneita merenpohjan savia (sininen). Kyseinen kerrossarja on tyypillinen Itä- ja Pohjois-Suomen alueella esiintyville Karjalaisille muodostumille, jotka ovat kerrostuneet hitaasti syvenevään merelliseen ympäristöön. Oikeassa laidassa olevasta valikosta käyttäjä voi valita haluamansa karttatasot näkyville ja punaisella neliöllä merkitystä painikkeesta säätää niiden keskinäistä järjestystä sekä läpinäkyvyyttä.

GTK:n maakamarapalvelu: http://gtkdata.gtk.fi/maankamara/

BMOL:n jäsen: lue lisää kallioperäkartasta jäsensivuilta.

Teksti: Perttu Mikkola, FT, geologi, Geologian tutkimuskeskus
Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 4/2016