Muistaako joku vielä 2000-luvun alussa sähköposteissa levinneen bonsaikissakampanjan?

Bonsaikissat ovat ahtaissa lasipurkeissa kasvatettuja pentuja, joiden ruumis pakotetaan kasvamaan astian muotoiseksi. Kampanjassa toivottiin ihmisten vetoavan siihen, että tällainen eläinrääkkäys lopetettaisiin. Yhdysvaltalainen eläinsuojelujärjestö PETA joutui ottamaan kantaa bonsaikissojen kasvatukseen, ja Suomessakin huolestuneet kansalaiset olivat yhteydessä kansanedustajiin kauhistuttavan toiminnan lopettamiseksi.

Bonsaikissoja on olemassa – kuvankäsittelijän ruudulla. Huijauksen takana olevan satiirisivuston oli tehnyt opiskelija, joka käytti nimimerkkiä Dr. Michael Wong Chang. PETAn ja monien muiden eläinsuojelujärjestöjen mukaan vitsi ei ollut lainkaan hauska.

Eläinhuijaukset eivät ole internetaikakauden tuotosta. Vuonna 1842 tohtori Griffin kertoi löytäneensä merenneidon Fijin saarelta. Herra P.T. Barnum vakuuttui uudesta löydöstä, ja halusi esitellä sen suurelle yleisölle. Hän sai lopulta tohtorin luovuttamaan itselleen täytetyn merenneidon. Barnum levitti mainoksia pullearintaisista, kalanpyrstöisitä naisista, jollaista voisi tulla katsomaan pääsylippua vastaan.

Itse merenneito ei vastannut yleisön odotuksia. Kyseessä oli olento, jolla oli apinamainen yläosa ja kalan pyrstö. Fijin merenneito olikin ommeltu kokoon ainakin kahdesta eri eläimestä. Tohtori Griffin ei ollut oikea tiedemies vaan herra Barnumin liikekumppani, ja näyttelyeläin oli vanhaa Japanilaista uskonnollista taidetta. Merikapteeni Samuel Eades osti rujonoloisen täytetyn olennon huomattavaan hintaan, ja yritti samaa huijaustemppua Lontoossa. Valitettavasti eläintieteilijöiden kriittiset näkemykset pilasivat yrityksen.

Takaisin internetaikaan. Nykyiset koululaiset ovat kuvankäsittelyn suhteen valveutuneempia kuin purkissa kasvatettaviin kissoihin haksahtanut sukupolvi. Kaikki tietävät, että kuvia käsitellään. Tökeröimmille yritykselle naureskellaan, ja surkeimmat suoritukset päätyvät sosiaalisen median koosteisiin naureskeltaviksi. Oletteko nähneet senkin yhden, jossa supermallilta on poistettu polvet?

Uskomattomat ja tunteita herättävät jutut lähtevät monesti jakoon nopeammin kuin ehtii bonsaikissaa sanoa. Vetoavien uutisten taustalla ei useinkaan ole totuutta etsivä asiantuntija tai journalisti, sillä someen ja lehden oloisille verkkosaiteille sisältöä voi tehdä kuka tahansa. Huijaukset leviävät usein laajemmin kuin niiden korjaukset. Tämä on ehkä ymmärrettävää, sillä on noloa tunnustaa, että on tullut vedätetyksi. Lehdillä on näissä tilanteissa oikaisuvelvollisuus, yksittäisillä ihmisillä ei.

Medialukutaidon lisäksi huijauksen erottamiseksi tarvitaan tietoa siitä, miten maailma toimii. Voiko keuhkoton mustekala pärjätä Washingtonin metsissä? Miten on mahdollista, että tuuliturbiini tappaa kokonaisen kanalan asukkaat?

Entä voiko tuulivoima edes räjäyttää lepakoita?