Tähtäimessä yliopisto-opinnot

Artikkelissa tarkastellaan lukion ainevalintojen merkitystä Oulun yliopiston opiskelijavalinnassa. Oulun yliopisto on monitieteinen yliopisto, jonka koulutusaloja ovat humanistiset tieteet, kasvatustieteet, kauppatieteet, lääketieteet, luonnontieteet, teknilliset tieteet ja terveystieteet. Koulutusalarakenteen vuoksi matemaattis-luonnontieteellisen osaamisen tarve voidaan olettaa olevan Oulussa jonkin verran suurempaa kuin yliopistoissa keskimäärin (Pursiainen 2016). Koska monilla aloilla yliopistojen valintaperusteet ovat kansalliset, tulokset kertovat paljon myös yliopistojen opiskelijavalinnoista koko maassa.

Lukio on kurssimuotoinen ja yleissivistävä koulu, joka ei anna itsessään ammatillista pätevyyttä. Sen käyneet voivat hakea opiskelemaan laaja-alaisesti esimerkiksi yliopistoihin. Lukiokoulutuksen päätteeksi suoritetaan ylioppilastutkinto, jolla selvitetään, ovatko opiskelijat saavuttaneet tavoitteiden mukaiset taidot ja riittävän kypsyyden (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2016). Lukion voi käydä monella eri tavalla, mutta etenkin yliopistoon pääseminen edellyttää tarkkaa harkintaa ainevalinnoissa – varsinkin, jos haluaa pitää mahdollisimman monet ovet avoinna.

Artikkelissa tarkastellaan erityisesti maantieteen ja biologian ylioppilastutkintoarvosanan merkitystä Oulun yliopiston opiskelijavalinnassa vertailukohtana muut reaaliaineet. Tutkimusta varten on ollut käytettävissä kaikkien vuosina 2006-2015 Oulun yliopistoon valittujen opiskelijoiden ylioppilastutkinnon ainevalinnat ja arvosanat. Tutkimuksen tavoite on analysoida, miten lukiolaisten ainevalinnat ylioppilaskirjoituksissa vaikuttavat heidän pääsyynsä Oulun yliopistoon sekä yliopistotasolla että koulutusalakohtaisesti. Tarkasteluaikana Oulun yliopistosta sai opiskeluoikeuden 13 626 opiskelijaa. Tässä jokainen opiskeluoikeus on tulkittu ”opiskelijaksi” eikä vuosien mittaan useampaan koulutusohjelmaan valittuja henkilöitä ole karsittu materiaalista pois. Jokainen opiskeluoikeus on kuitenkin saatu vertailukelpoisilla perusteilla. Kyseisestä populaatiosta 3763 (28%) opiskelijaa on kirjoittanut biologian ja 1906 (14%) maantieteen.

LUMA-aineiden merkitys opiskelijavalinnassa

Vastaavatko lukiolaisten tekemät ainevalinnat yliopistojen osaamistarpeita? Tämän selvittämiseksi verrataan koko Suomen ylioppilaiden ylioppilastilastoja (v. 2015) Oulun yliopistoon valittuihin opiskelijoihin. Kuva (1) näyttää kunkin reaaliaineen kirjoittaneiden osuuden Oulun yliopiston opiskelijoista  ja ylioppilaskirjoituksissa 2015.

Kuva 1. Grafiikka Eemeli Nieminen.

LUMA-aineita, eli biologiaa, fysiikkaa, kemiaa ja maantiedettä yhdistää se, että niiden kirjoittajia on Oulun yliopiston opiskelijoissa suurempi osuus kuin ylioppilastutkinnon suorittaneissa. Erityisen vahva edustus on kemialla ja fysiikalla, mutta trendi on sama myös biologialla ja maantieteellä. LUMA-reaaliaineet eivät ole ylioppilaskirjoituksissa kaikkein suosituimpia, mutta niiden merkitys yliopisto-opintoihin pääsemisen kannalta on reaaliaineiden kärkeä. Kaikkien neljän voidaan sanoa edistävän yliopistoon pääsyä. Suuret osuudet yliopiston opiskelijoista kertovat näiden aineiden merkityksestä opiskelijavalinnassa useilla eri koulutusaloilla.

Muut reaaliaineet

Siinä missä LUMA-reaaliaineiden kirjoittajat esiintyvät suurella prosenttiosuudella Oulun yliopiston opiskelijoiden joukossa, muiden reaaliaineiden tilanne on käänteinen: niiden osuus on suurempi ylioppilaskirjoituksissa kuin Oulun yliopistossa (Kuva 1). Terveystieto (37 %), psykologia (23 %), yhteiskuntaoppi (23 %) ovat ylioppilaskirjoituksissa kaikkein suosituimmat reaaliaineet ja historiaakin (18 %) kirjoitetaan paljon. Vuonna 2007 ensimmäistä kertaa ylioppilaskirjoituksissa mukana ollut terveystieto on kahdeksassa vuodessa noussut suosituimmaksi reaaliaineeksi ylioppilaskirjoituksissa, mutta sen osuus yliopisto-opiskelijoiden joukossa on jäänyt pieneksi (12 %). Kuvan 1 tietojen keskeisin merkitys lukiolaisten kannalta on se, että on syytä huolella tutustua etukäteen siihen, miten ylioppilaskirjoitusten ainevalinnat vaikuttavat mahdollisuuksiin päästä yliopistoihin ja niiden eri koulutusaloille. Reaaliaineet eivät ole samanarvoisia yliopistojen opiskelijavalinnassa, ja eri reaaliaineiden osaamistarve yliopisto-opinnoissa riippuu myös koulutusalasta.

Koulutusalatarkastelussa terveystiedon, psykologian, yhteiskuntaopin ja historian kirjoittajat sijoittuvat yliopistossa eri tavalla kuin LUMA-aineiden kirjoittajat. Suurin paino on humanistisella, kasvatustieteellisellä ja kauppatieteellisellä koulutusalalla (Kuva 2). Terveystietoa on prosentuaalisesti kirjoitettu myös paljon terveystieteissä, jossa aloituspaikkojen määrä on kuitenkin pieni. Yhteiskuntaopin ja historian profiilit kauppatieteissä ovat merkittävät.

Kuva 2. Grafiikka Eemeli Nieminen.

Biologia ja maantiede

Aikavälillä 2006-2015 Oulun yliopistoon valittiin 3763 biologian ja 1906 maantieteen kirjoittajaa. Kuva 3 havainnollistaa heidän sijoittumistaan eri koulutusaloille sekä prosenttiosuuksina että opiskelijamäärinä. Huomioitavaa on, että opiskelijamäärät, joita osoittavat luvut palkkien yläpuolella, heijastelevat myös koulutusalakohtaisia aloituspaikkamääriä, jotka ovat suurimpia luonnontieteissä, tekniikassa ja kasvatustieteissä.

Kuva 3. Grafiikka Eemeli Nieminen.

Kaikilla Oulun yliopiston koulutusaloilla on sekä maantieteen että biologian kirjoittaneita. Biologian kirjoittajat ovat päätyneet prosenttiosuuksilla mitaten erityisesti hammaslääketieteen ja lääketieteen koulutusaloille, mikä selittyy lääketieteen kansallisilla pääsykoevaatimuksilla, joissa biologian, fysiikan ja kemian merkitys on suuri. Lähes puolet yliopistoon valituista biologian kirjoittaneista (1702 opiskelijaa, 45%) ja maantieteen kirjoittaneista (812, 43%) valittiin kuitenkin luonnontieteen koulutusalalle. Luonnontieteen koulutusalan sisällä biologian kirjoittaneista 403 päätyi lukemaan biologiaa, 358 kemiaa, 264 fysiikkaa, 196 matematiikkaa ja 111 maantiedettä. Vastaavasti maantieteen kirjoittajista 281 päätyi lukemaan maantiedettä, 114 biologiaa, 68 matematiikkaa ja 67 fysiikkaa.

Maantieteen kirjoittajia on päässyt kaikille Oulun yliopiston koulutusaloille, mutta lääketieteissä, hammaslääketieteissä ja terveystieteissä heitä on vähän. Tämä johtuu siitä, että lääketieteen ja hammaslääketieteen pääsykoevaatimukset eivät edellytä maantieteen opintoja. Lääketieteen valintakokeessa tapahtui myös vuonna 2013 merkittävä muutos, minkä seurauksena aikaisemmasta pääsykoekirjasta luovuttiin, ja opiskelijalta vaadittiin lukion biologian, kemian ja fysiikan oppimäärät. Vuoden 2013 kohdalla tämä näkyykin kyseisten reaaliaineiden kirjoittajien selkeänä huippuarvona, sillä hammaslääketieteeseen ja lääketieteeseen päässeistä jopa 78% oli kirjoittanut kemian, 69% biologian ja 53% fysiikan.

Biologian kirjoittajien osuus on kasvanut vuosien 2006-2015 aikana Oulun yliopistossa. Kun biologiaa oli kirjoittanut vuonna 2007 noin 25% kaikista opiskelijoista, niin vastaava osuus vuonna 2015 oli 29%. Vuonna 2007 maantieteen kirjoitti Oulun yliopiston opiskelijoista 15,4% ja vuonna 2015 12.9%. Vaikka maantieteen kirjoittaneiden osuus on kahdeksassa vuodessa pienentynyt, on maantieteellä vakiintunut status Oulun yliopiston opiskelijoiden keskuudessa. Osasyy maantieteen kirjoittajien vähentymiseen voidaan nähdä olevan biologian, fysiikan ja kemian arvostuksen ja merkityksen korostuminen etenkin lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutusaloilla. Maantieteen koulutusohjelmassa hakupaine on edelleen kova: vuosittain maantiedettä opiskelemaan on hyväksytty vain noin viidennes pääsykokeisiin osallistuneista. Myös biologian koulutusohjelma, joka on osa biologian kansallista yhteisvalintaa, on suosittu hakukohde.

Johtopäätökset

Oulun yliopisto-opiskelijat ovat kirjoittaneet enemmän fysiikkaa, kemiaa, biologiaa ja maantiedettä, kuin mitä valtakunnallisesti ylioppilaat kirjoittivat vuonna 2015. Nämä ovat keskeisiä oppiaineita tekniikan, lääketieteiden ja luonnontieteiden aloilla, joissa aloituspaikkoja on Oulun yliopistossa runsaammin. Valtakunnallisesti tämä heijastelee LUMA-osaajien suurta tarvetta yliopistoissa (Pursiainen 2016). Lukion ainevalintojen avainkysymyksiin kuuluu valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä, joka heijastuu myös reaaliainevalintoihin (Pursiainen, Rusanen ja Partanen 2016). Kokonaisuutena matematiikan, fysiikan, kemian, biologian ja maantieteen osaajille on korkeakouluissa paljon aloituspaikkoja, ja näiden aineiden kirjoittajilla on oivalliset mahdollisuudet päästä opiskelemaan korkeakouluihin.
Lukioarvosanat biologiasta ja maantieteestä ovat merkittäviä yliopistorekrytoinnissa. Arvosana biologiasta on lähes välttämätön lääketieteen ja hammaslääketieteen koulutusaloille pääsyssä, mutta myös arvokas monen luonnontieteen koulutusohjelman suhteen. Maantieteen kirjoittajat voivat päästä Oulun yliopistoon lähes kaikkiin koulutusohjelmiin, mikä kertoo kyseisen reaaliaineen kokonaisvaltaisuudesta. Maantiede tarjoaa opiskelijalle laaja-alaista käsitystä ympäröivästä maailmasta ja ylittää tieteiden välisiä rajoja.

Muut reaaliaineet esiintyvät Oulun yliopistossa poikkeavasti verrattuna fysiikkaan, kemiaan, biologiaan tai maantieteeseen. Terveystietoa ja psykologiaa kirjoitetaan kansallisesti paljon, mutta niiden kirjoittavat keskittyvät Oulun yliopistossa suurelta osin humanistisille, kasvatus- ja kauppatieteellisille koulutusaloille. Nämä reaaliaineet eivät profiloidu yliopiston muilla koulutusaloilla. Terveystiedon, psykologian, historian ja yhteiskuntaopin arvosanoilla on merkitystä tiettyjen koulutusohjelmien opiskelijarekrytoinnissa, ja ne ovat myös yleissivistäviä lukiolaiselle.

Reaaliainevalinnat näyttäisivät linkittyvän keskenään tekniikan, lääketieteiden, terveystieteiden ja osaltaan myös luonnontieteiden opiskelijavalinnoissa. Esimerkiksi pitkän matematiikan kirjoittajat valitsevat reaaliaineikseen myös todennäköisemmin fysiikan tai kemian ja joissain tapauksissa myös biologian. Näiden reaaliaineiden osaamista tarvitaan korkeakouluissa paljon, minkä takia LUMA-aineiden kirjoittajalla on aidosti hyvät mahdollisuudet päästä yliopistoihin. Muiden reaaliaineiden kohdalla opiskelijavalinnat painottuvat Oulun yliopistossa humanistiselle, kasvatustieteelliselle ja kauppatieteelliselle alalle. Osuudet yliopiston opiskelijoista jäävät kuitenkin kokonaisuutena LUMA-aineita pienemmiksi.

Tieto lukion ainevalintojen merkityksestä on tarpeellista korkeakouluun tähtääville lukiolaisille sekä myös heidän opettajille, opinto-ohjaajille ja koulutussektorille laajemmassakin mittakaavassa. Tieto on myös hyödyllinen vanhemmille ja käytännössä kaikille, jotka opastavat nuoria ainevalinnoissaan.

Teksti: Sauli Partanen, LuK, Maantieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Jarmo Rusanen, professori, Maantieteen tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto
Jouni Pursiainen, professori, Oulun yliopiston LUMA-keskus

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 3/2016

Lähteet

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2016). http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/lukiokoulutus/?lang=fi

Pursiainen J. (2016), Valintojen valttikortit – Lukion oppiaineet Oulun yliopiston valintaperusteissa. Dimensio 2/2016.

Pursiainen J. (2016), Valintaperusteiden kertomaa. Solmu 2/2016.

Pursiainen J., Rusanen, J., Partanen S. (2016), Lukion tärkein ainevalinta? Dimensio 4/2016