Sisätilojen sieniviljelijän tärkein työ on säännöllinen kastelu. Huolellisuus palkitaan, kun pienet lakit alkavat nousta esiin. Valmiiden kasvatusalustojen lisäksi sieniä voi kasvattaa vaikka kahvinporoissa.

Kokeilin kotioloissa kahta valmista sienenkasvatuspakettia: Polar Shiitakkeen kasvualustoja sekä Helsienen ämpäriä, jossa kasvatetaan osterivinokasta käytetyissä kahvinpuruissa.

Siitaketta haloista

Polar Shiitakkeen halot ovat ohrasta, sahanpurusta ja sienirihmastosta valmistettuja kasvualustoja. Pohjois-Karjalan Rääkkylästä tilaamani pötkylät jäivät ensimmäisellä kerralla virheellisen postinumeron vuoksi hieman kiertämään ja postista noutamani halot puskivat pieniä lakkeja, jotka olivat liiskautuneet pakkausmuovin alle.

Kuten lähes kaikki viljeltävät sienet, myös siitakkeet ovat lahottajia. Kokeilin sienten kasvattamista sekä minikasvihuoneessa että viisilitraisessa Riihimäen lasin purkissa. Kastelin sieniä sumutinpullolla muutaman kerran päivässä, ja se riitti mainiosti pitämään olosuhteet sopivina.

Siitakkeen ruskea väri edellyttää auringonvaloa. Postinumerosekoilun vaaleiksi jättämät sienet jäivät ainoiksi lajiaan, ja myöhemmät kasvatusyritykset tuottivat saman värisiä sieniä mitä kaupan hyllyltäkin saa.

Kun siitaketta tulee, sitä myös tulee. Lakit on hyvä kerätä heti kun ne avautuvat, sillä itiöpöly ei paranna huoneilmaa. Sienet on hyvä napsia saksilla halon pintaa myöten. Yhdestä kasvualustasta tulee noin 300 grammaa sieniä kerrallaan. Siitake vaatii kypsennyksen, ja on erinomainen ruokasieni. Maku muistuttaa hieman herkkutattia.

Kun sato on korjattu, kasvualusta siirretään hetkeksi kuivahtamaan. Uutta satoa voi yrittää liottamalla halkoa yön yli, käärimällä sen muoviin ja laittamalla sen seuraavaksi päiväksi jääkaappiin. Lämpötilan vaihtelu saa sienen tuottamaan uusia itiöemiä. Siitakkeen lisäksi myös muut sienet saattavat kiinnostua hyvästä kasvualustasta: itse onnistuin kasvattamaan sekä valkoisia että vihreitä homeita enkä perehtynyt tämän tarkemmin niiden määritykseen.

Pikkusiitakkeet nousevat halon muotoisesta kasvualustasta. Kuva Hanna Kaisa Hellsten.

Kahvista osterivinokasta

Hollannista Suomeen rantautuneen Helsienen kasvatussarja on ämpäri, jossa on hengittävällä haavateipillä peitettyjä reikiä. Ämpäriin lisätään osterivinokkaan ymppiä sekä kahvinporoja. Valkoinen sieni kasvaa kahvinporojen päälle, jonka jälkeen sientä täytyy ruokkia uudelleen. Kun ämpäri on täynnä, ruokinta lopetetaan ja reijistä kasvaa houkuttelevia osterivinokasterttuja.

Osterivinokas on lahottaja, joka kasvaa ”lähes missä tahansa”. Helsienen käyttämä lajike on vähäitiöinen eli se sopii hyvin sisäviljelyyn.

Osterivinokkaan kasvattaminen omista kahvinporoista vaatii hieman enemmän tarkkuutta kuin valmiiden kasvualustojen käyttö. Välineiden hygieniasta täytyy pitää huolta. Kahvinporoihin tulee helposti erilaisia homeita ja muita epätoivottuja kilpailijoita. Sieniämpärin käsittely kannattaakin tehdä kuumalla vedellä puhdistetuilla välineillä. Itse käytin myös suojakäsineitä, varmuuden vuoksi.

Sieniämpäriä voi täyttää kippaamalla ämpäriin suodatinkahvin porot papereineen. Kahvia keitetään noin 80-asteisessa vedessä, ja se riittää tappamaan suurimman osan homeista, eli kun kahvit kaataa suoraan suodattimesta niin sitä ei tarvitse sen kummemmin desinfioida. Myös espressokahvi käy sienen kasvatusalustaksi, mutta porot saattavat jäädä hieman liian kuiviksi. Itse ruokin osterivinokasta AeroPress -kahvinkeittimestä tulevilla kahvinporoilla. Ne olivat espressokahvin tapaan hieman kuivia, joten lisäsin joukkoon hieman vettä sumutinpullolla.

Suomessa talven kuiva sisäilma hankaloittaa sienten sisäviljelyä. Tähänkin on olemassa auttava kikka: kasvatusämpärin voi laittaa kuvun alle, jolloin ilma pysyy kosteana. Sopivan kuvun voi rakentaa esimerkiksi kahdesta vanhasta kakkukuvusta: kupu ylösalaisin pöydälle, sieniämpäri sisään ja toinen kupu päälle. Rakennelman voi varmistaa vielä muutamalla teipinpalalla.

Oman osterivinokasämpärini alku näytti lupaavalta: ihana, pörröinen sieni alkoi terhakkaasti levitä kahvien joukkoon. Yhden hengen aamukahvin kulutus ei kuitenkaan täyttänyt ämpäriä tarpeeksi rivakasti, ja ajan kanssa sinne eksyi homeita – kaikesta varovaisuudesta huolimatta. Kolmen kuukauden kasvatustyö alkoi löyhkätä pistävälle ja päätyi takapihan biojätteeseen. Myöhemmin selvitin, että satoa pitäisi oikeastaan saada suunnilleen kuukauden kasvatuksen jälkeen.

Osterivinokasta ruokitaan kahvilla. Kuvan kasvusto on kontaminoitunut, ja valkean vinokasrihmaston seassa on vihreää hometta. Kuva Hanna Kaisa Hellsten.

Mieleni tekisi kokeilla, miten paljon sieniä saisi kasvatettua opettajanhuoneessa syntyvällä kahvinporomäärällä. Tähän voisi kokeilla myös hieman suurempaa ämpäriä, jollaisia Helsieni on kehittänyt oman kasvatuskokeiluni jälkeen.

Kasvatusämpärin valmistaja antoi mukavasti neuvoja ja vinkkejä kasvatustyöhön ja vastasi nopeasti sähköposteihin. Sieltä myös kannustettiin minua jatkamaan vinokkaiden kasvattamista, vaikka ensimmäiset tulokset olivatkin hieman masentavat.

Tee-se-itse -sieniviljelmä

Siitakkeen ja osterivinokkaan kasvatussettien lisäksi saatavilla on ainakin valmiita herkkusienen kasvatukseen tarkoitettuja tuotteita. Niissä kasvualustana käytetään olkea. Aktiivinen kasvattaja voi myös tilata valmista rihmastoa ja valmistaa kasvualustan itse. Useiden eri lajien rihmastoja saa esimerkiksi osoitteesta mushroombox.co.uk.

Ympit voi valmistaa myös kokonaan itse erottamalla sienestä rihmastoa agaralustalle. Työ tehdään petrimaljalle tai vastaavalle hanskalaatikossa (teko-ohje on julkaistu Naturassa 3/2014). Tästä ympin voi siirtää esimerkiksi painekattilassa steriloituun viljaan kasvamaan. Työ vaatii huolellisuutta mutta ei kalliita erikoisvälineitä. Ohjeita löytyy Suomeksi Pohjoinen permakulttuuri -blogin sisäsiistiä sieniviljelyä -artikkelista. Hakuja kannattaa myös tehdä englanniksi, sillä Suomessa sienten ei-kaupallinen kasvattaminen on vielä varsin pienen piirin harrastus.

Teksti ja kuvat: Hanna Kaisa Hellsten

Artikkeli on julkaistu Naturan numerossa 3/2016