Pöytävuori on englanniksi Table mountain, afrikaansiksi Tafelberg ja khoikhoiksi Hoerikwaggo.
Etelä-Afrikan Pöytävuori on pohjoisin osa vanhaa Kapin vuoristoa, joka jatkuu etelään Hyväntoivonniemen kärkeen asti. Nykyisin lähes koko vuoristoalue kuuluu Kapin kansallispuistoon. Kapin poimutusalueen uskotaan syntyneen paleotsooisen maailmankauden alkupuoliskolla yli 400 miljoonaa vuotta sitten. Näkemykset vuoriston iästä vaihtelevat 510 miljoonasta vuodesta 360 miljoonaan vuoteen.
Kun Kapin vuoristot muodostuivat, jäi Pöytävuoren kestävä graniittinen ydin poimuttumatta. Graniitin päälle oli kerrostunut matalan meren pohjassa kvartsiittista hiekkakiveä. Poimuttumisen vaikutuksesta kallioon syntyi kuitenkin murroksia ja jännitystiloja, jotka purkautuivat siirroksina työntäen Pöytävuoren ylös horstina. Pöytävuoren pinnan hiekkakivi on aikojen kuluessa kulunut virtaavan veden, tuulen ja aallokon voimasta ja on muodostunut jäännösvuori. Aallokko on kuluttanut vuorta eri aikoina eri korkeuksilta sen pinnan tason vaihdellessa aikojen kuluessa. Myös virtaavan veden synnyttämät kulutusjäljet ovat edelleen näkyvissä rinteillä.
Pöytävuori on siis vanha jäännösvuori, jonka tasanne on noin kolme kilometriä leveä ja vähän yli kilometrin korkea korkeimman kohdan ollessa 1084 m (Maclears Beacon). Tasanteen itäpuolella on kolmiomainen Devil’s Peak –niminen huippu, länsipuolella leijonan pään muotoinen Lion’s Head, josta jatkuu pohjoiseen matalampi Signal Hill, joka nimensä mukaan on vanha merkinantopaikka. Nämä vuoret ympäröivät Kapkaupunkia jättäen sen ikään kuin amfiteatterin näyttämöksi. Pöytävuoresta etelään on matalampi Back Table, josta etelään vuoristo jatkuu Atlantin puoleisella rannikolla Twelve Apostles –ketjuna. Kaakosta tuulien mukana nousee usein lämmintä ilmaa, joka kohotessaan vuoren rinnettä jäähtyy ja muodostaa vuorelle orografisen pilven, jota kutsutaan ”pöytäliinaksi”.
Kapkaupunki Pöytävuorelta. Vasemmalla Signal Hill, jonka takana näkyy vuoden 2010 jalkapallon MM-kisoja varten rakennettu stadion. Merellä vasemmalla on Robben Island, entinen vankilasaari, jossa pidettiin apartheid-aikana useita poliittisia vankeja. Nelson Mandela vietti saaren vankilassa 18 vuotta.
Pöytävuoren tasaiselle huipulle pääsee vuonna 1929 rakennetulla köysiradalla, mikäli sääolosuhteet sen sallivat. Esimerkiksi vuonna 2014 köysiradan kaapelihissillä vuorelle nousi lähes 950 000 matkailijaa, jalkaisin vuoren valloittaneista ei tarkempia lukumääriä ole ilmoitettu. Suuri osa matkailijoista on oman maan kansalaisia.
Kapin alue kuuluu talvisateiden ilmastovyöhykkeeseen ja siellä on oma ainutlaatuinen fynbos-kasvillisuutensa, jota on myös Pöytävuoren päällä. Fynbos-sana on afrikaansia ja tulee vanhasta hollanninkielisestä termistä ”fijn bush”, englanniksi fine bush. Fynbokseen kuuluu erilaisia kanervia, ruokoja, sipulikasveja ja tietysti proteoita. Etelä-Afrikan fynboskasvillisuus on maailmassa ainutlaatuinen: alueen noin 8000 – 9000 kasvilajista kahta kolmasosaa ei tavata missään muualla. Kuten monilla muillakin ainutlaatuisilla alueilla, suuri osa lajeista on hyvin harvinaisia ja vaarassa hävitä.
Pöytävuoren tasainen laki on suurimmaksi osaksi fynbos-kasvillisuuden peittämää. Kuva Hannele Heino.
Fynbos-lajistoon kuuluu monia Erica-lajeja. Tässä Erica plukenetii. Kuva Hannele Heino.
Myös eläimistö on muuttunut ihmistoiminnan levittäydyttyä Pöytävuoren ympäristöön. Viimeinen leijona alueella ammuttiin ilmeisesti vuonna 1802. Leopardit sinnittelivät alueella 1820-luvulle. Kaksi kissaeläinlajia saattaa olla vielä jäljellä: karakaleja Pöytävuorten kansallispuiston alueella nähdään satunnaisesti, villikissan kohtalosta ei ole tietoja. Kalliotamaanit olivat aikaisemmin yleisiä nisäkkäitä alueella, mutta niiden määrä romahti kymmenisen vuotta sitten tuntemattomasta syystä ja samalla vähenivät myös niitä ravinnokseen pyydystäneet mustakotkat. Muita isoja petolintuja, kuten kapinhiirihaukka, pikkukotka ja kiljumerikotka on alueella myös. Monet pienemmistä eläimistä ovat alueella endeemisiä, näistä voisi mainita mustavyöliskon (Black girdled lizard, Cordylus niger) sekä erittäin uhanalaisen sammakkolajin Table mountain ghost frog (Heleophryne rosei), joka esiintyi 1993 julkaistussa postimerkissä.
Mustavyölisko, Cordylus niger, imee tummaan ihoonsa auringon lämpöä. Kuva Hannele Heino.
