Opettajankoulutuslaitoksella yhdistettiin ulkona oppiminen kännykällä kuvaamiseen. Apuvälineenä käytettiin Sports Tracker-sovellusta, joka piirtää kulkureitin kartalle.
Veimme Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen biologian ja maantieteen opettajaksi opiskelevat ulos oppimaan, tällä kertaa keskelle kaupunkia. Maustoimme oppituntia ottamalla käyttöön opiskelijoiden omat kännykät. Tällaista tekniikkaa kutsutaan myös nimellä BYOD, Bring Your Own Devices.
Opiskelijoista muodostettiin ryhmät, joissa oli kussakin yksi puhelin. Puhelimeen ladattiin etukäteen ilmainen sovellus, Sports Tracker, jota normaalisti käytetään urheilusuoritusten tallentamiseen. Sovellus piirtää kartalle kuljetun reitin, matkan ja matkanopeuden (ja tarvittaessa vaikka kulkijan sykkeen). Opetuksen kannalta mieluista on, että oppilas voi ottaa kuvia, jotka linkittyvät suoraan kartalle. Sovellukseen on saatavana myös lisäominaisuuksia, jotka lisäävät opetuskäytön mahdollisuuksia.
Tunnin aluksi kokoonnuimme luokassa ja annoin ohjeeksi toimia luovasti ja käyttäen mielikuvitusta – tavanomaiset pönötykset sai tällä kertaa unohtaa luokan sisälle. Olimme yhdessä kollegani Hannele Cantellin kanssa pohtineet useita tehtäviä, joissa joutui havainnoimaan ja miettimään, miten vastauksen voisi esittää kuvan avulla. Tehtävät annettiin paperilla ja niissä pyydetiin esimerkiksi tekemään seuraavaa: ”kuvaa vaarallisia paikkoja”, ”etsi tahmavillakko ja kuvaa se”, ”pohdi, millaisella kuvalla voisit parhaiten havainnollistaa fotosynteesiä”, ”haastattele jalankulkijoita ja kysele heiltä heidän lempipaikkojaan”, ”etsi erikoisessa paikassa kasvavaa jäkälää..” ja niin edelleen. Opiskelijat saivat mukaansa myös mobiilimikroskoopit, KeepLoopit, joilla pystyi kuvaamaan lähikuvia esimerkiksi ilmaraoista. Aikaa annettiin 45 minuuttia.
Jokainen ryhmä sai esitellä tekemänsä työt luokassa. Töiden läpikäynti olikin varsin helppoa ja nopeaa. Opiskelijan tarvitsi ainoastaan kirjautua opettajan tietokoneella sovelluksen sivuille ja ryhmätyö avautui saman tien kaikkien nähtäville datatykin avulla. Karttaan piirtyneitä reittejä, kuljettua matkaa ja erityisesti tehtävistä otettuja kuvia oli mahtavaa katsoa ja ihailla opiskelijoiden luovuutta ja heittäytymiskykyä. Lyhyessä oppitunnissa ehdittiin seikkailla ja oppia vaikka mitä!
Opiskelijoiden antamat palautteet olivat hyvin myönteisiä. Tämä kannustaa etsimään ja kokeilemaan rohkeasti uusia ilmaisia sovelluksia, joita voisi hyödyntää biologian ja maantieteen opetuksessa.
Teksti ja kuva: Arja Kaasinen, biologian didaktiikan yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
Ulko-opetus tekee hyvää
Maastossa oppiminen lienee ollut aina biologian ja maantieteen opetuksessa keskeistä. Itse näkemällä, kuulemalla tai koskemalla oppii monet asiat paremmin kuin kirjan kuvaa katsomalla.
Jo vuonna 1909 Kansakoulun luonnontieto-kirjassa mainitaan, että ”opetus pelkkien kuvien nojalla on vaillinaista. Sienien opettaminen on vasta silloin tehoisaa, kun se toimitetaan ulkona luonnossa erityisillä keräilyretkillä elokuun lopulla ja syyskuun alkupuolella. Vasta silloin, kun lapset jo nuoresta pitäen käytännöllisesti itse luonnossa oppivat tuntemaan sieniä ja niitä keräilemään, voi toivoa, että sienien käyttäminen ruuaksi vähitellen voittaa alaa kansamme keskuudessa.” (Hanari & Linden 1909).
Ulkona ihmetellessä tulee samalla liikuttua. Tämän on todettu edistävän ihmisen terveyttä. Jo muutamien minuuttien oleilu lisää tutkimusten mukaan vastustuskykyä, laskee verenpainetta, lisää keskittymiskykyä ja vähentää stressihormonien määrää (mm. Tyrväinen et al. 2014).
Tutkimuksissa on myös todettu, että varhainen liikkuminen luonnossa vähentää lasten ja nuorten allergioiden määrää (Fyhrquist et al. 2014). Sipoossa terveyskeskuslääkäri saattaakin määrätä potilailleen metsäretkireseptin (Kivipelto 2015).
Aiheesta lisää:
Fyhrquist, N., Ruokolainen, L., Suomalainen, A., Lehtimäki, S., Veckman, V., Vendelin, J., Karisola, P., Lehto, M., Savinko, T., Jarva, H., Kosunen, T. U., Corander, J., Auvinen, P., Paulin, L., von Hertzen, L., Laatikainen, T., Mäkelä, M., Haahtela, T., Greco, D., Hanski, I. & Alenius, H. (2014). Acinetobacter species in the skin microbiota protect against allergic sensitization and inflammation. Journal of Allergic and Clinical Immunology 134(6), pp. 1301–1309.
Hanari, O.A. & Linden, J. (1909). Kansakoulun luonnontieto. Kahdeksastoista painos. Kustannusosakeyhtiö Otava: Helsinki.
Kivipelto, A. (2015). Lääke nimeltä metsä – Sipoossa kokeillaan, hyötyvätkö diabeetikot ja masentuneet luontoretkistä. Helsingin sanomat, Tiede B 8. 2.11.2015
Tyrväinen, L., Ojala, A., Korpela, K., Lanki, T., Tsunetsugu, Y., & Kagawa, T. (2014). The influence of urban green environments on stress relief measures: A field experiment. Journal of Environmental Psychology, 38, 1-9. http://dx.doi.org/10.1016/j.jenvp.2013.12.005
