Talvi pakkasineen ja lumineen ei vaikeuta luonnon tarkkailua. Nähtävää riittää, joskus luonnoneläimiä voi myös houkutella ihmisen läheisyyteen. Koululaiset voivat helposti rakentaa esimerkiksi lintujen talviruokintapaikan aivan luokan ikkunan taakse, jolloin lintulaudan elämää on helppo tarkkailla luokan lämpimästä.

Jos aloittaa lintujen talviruokinnan, sitä on ehdottomasti jatkettava läpi talven keskeytyksettä. Linnut käyvät talvipäivän kuluessa vain noin viidellä tai kuudella ruokintapaikalla, maalla ne saattavat elää yhdenkin lintulaudan varassa. Jos ruokinnan lopettaa yhtäkkiä, eivät linnut ehdi lyhyen talvipäivän aikana etsiä itselleen uutta ruokapaikkaa ja ne voivat kuolla seuraavan yön pakkasiin. Keväällä ruokinnan voi lopettaa kun maassa alkaa olla pysyviä pälviä.

Kun koulun takapihalta etsii lintulaudalle sopivaa sijoituspaikkaa, on katsottava, että lähellä on tiheä pensas tai puu. Linnut tarvitsevat tällaista turvapaikkaa, jos paikalle tulee varpuspöllö tai ‑haukka. Itse lintulaudan näppärät koululaiset rakentavat käsityötunnilla. Heti alkuun kannattaa rakentaa automaatti, jossa ruoka valuu säiliöstä kahteen pieneen ruokakaukaloon. Kaukaloiden ääreen mahtuu kerrallaan vain muutama lintu syömään eivätkä eläimet tahri ruokaa ulosteillaan. Näin estyy lintulautojen välityksellä leviävä, tappava salmonellatautikin. Jos automaatin säiliöstä tekee heti tarpeeksi suuren niin lintulautaa tarvitse täyttää joka päivä.

Mitä ruuaksi?

Jo vuosisadan ajan pikkulinnuille on tarjottu leivänmuruja ja talia. Talin houkuttelemana ruokintapaikalle saattaa ilmestyä käpytikka ja erilaisia tiaisia. Tikkojen ilmaantuminen tietää melkoista talin kulutusta. Myös leivänmurut ovat käyttökelpoista ravintoa, kunhan ne eivät ole happamia, suolaisia, liikaa maustettuja tai homeisia.

Tärkeätä talviravintoa linnuille ovat myös erilaiset siemenet ja pähkinät. Varsinkin tiaiset ovat aivan hullaantuneita pähkinöihin. Pähkinät ovat kuitenkin kalliita suuressa mitassa käytettynä. Pähkinämursketta kannattaa kuitenkin laittaa laudalle lintutarkkailutunnin ajaksi. Näin voi olla varma, että vilskettä paikalla riittää viimeiseen muruseen asti.

Siemenistä käyttökelpoisia ovat kauran, ohran ja vehnän siemenet. Vilja onkin jokaisen lintulaudan perusravintoa, rehuvilja ei ole kallista ja siihen on helppoa sekoittaa esimerkiksi auringonkukan siemeniä. Viljan siementen houkuttelemina paikalle ilmestyy varmasti keltasirkkuja. Siemenistä parasta ravintoa ovat auringonkukan ja hampun siemenet. Ravintoarvoltaan ne ovat lähes yhtä hyviä kuin pähkinät, mutta valitettavasti myös nämä siemenet ovat kalliita. Auringonkukan siementen perään ovat eritoten punatulkut ja viherpeipot. Myös taajamien varpuset pitävät siemenistä.

Tavallisten lintulautavieraiden joukkoon saattaa talven mittaan ilmestyä oudompia kävijöitä. Rastaat, peipot, kottaraiset ja mustapääkertut saattavat jäädä maahamme talvehtimaan ja tällöin ne elävät paljolti ihmisen tarjoaman ravinnon turvin. Jos ruokintapaikan lähellä on metsää, tulee ravintoa hakemaan myös metsälintuja; närhiä, hömö‑, töyhtö‑ ja kuusitiaisia, puukiipijöitä ja jopa palokärkiä.

Joskus ruokinoille voi ilmestyä harvinaisuuksia. Siperiasta vaeltavat pähkinänakkelit ovat olleet tavallisia lintulautavieraita. Talvisten lintulautojen turvin Suomeen leviää idästä paraikaa kaunis pikkuvarpunen ja joitakin vuosia sitten viitatiainen ilostutti monia talviruokkijoita. Lähes joka talvi myös valkopäätiaisia ilmestyy ruokinnoille. Vaikka koulun lintulaudalle ei harvinaisuuksia tulisikaan, kannattaa pikkulintuja ruokkia. Laudan tiimoilta oppilaille järjestyy runsaasti mielekästä työtä ja heidän vastuunsa elävistä eläimistä kasvaa. Lintulaudan ylläpito ja syömässä käyvien lintujen tarkkailu saattaa herättää teineissä uinailevan tutkijan alun.

Kotkia, korppeja ja ahmoja

Myös isompia lintuja autetaan talvisin ruokintojen avulla. Joskus 1970-luvun alkupuolella isoimmat petolintumme, maa-ja merikotkat, olivat hätää kärsimässä. Tällöin ne talvehtivat itäisessä Euroopassa, jossa ne saivat ravinnon välityksellä ympäristömyrkkyjä elimistöönsä ja monet linnut kohtasivat tiensä pään kiväärin laukauksiin. Niinpä Suomen kotkakannat hiipuivat lähes sukupuuton partaalle. Suomessa herättiin toimiin; tehtiin tekopesiä ja alettiin ruokkimaan lintuja talvisin puhtaalla ravinnolla. Pohjolan kotkat jäivät tänne talvehtimaan ja kanta alkoi toipua. Nykyään kotkilla menee jo niin hyvin, että järjestelmällinen talviruokinta on lopetettu.

Kotkia ruokitaan toki edelleenkin, nyt luontovalokuvaajien ja luontokuvausyrittäjien toimesta. Järjestetyillä ruokintapaikoilla on lämmitettävät piilokojut ja asiantuntevat oppaat kertomassa ihmisille petoeläimistä. Kotkien ohella näillä paikoilla vierailee myös kanahaukkoja, korppeja, tikkoja, pikkulintuja ja muitakin varislintuja. Hyvällä tuurilla voi nähdä jopa ahman ja sudenkin.

Teksti ja kuvat: Hannu Eskonen

Talikakku tinteille

Oppilaiden kanssa voi helposti valmistaa talikakkuja. Tavallista paistinrasvaa sulatetaan ja kaadetaan tyhjään ja ehdottomasti kuivaan maitotölkkiin. Tölkistä kannattaa leikata irti kapenava kaadinosa. Rasvan hieman jähmetyttyä siihen sekoitetaan murskatut pähkinät. Keskelle tölkkiä asetetaan tuettu keppi, jonka ympärille seos kovettuu. Lopuksi kovettuneen kakun ympäriltä kuoritaan maitotölkki pois ja se ripustetaan kepistä puun oksaan pikkulinnuille ravinnoksi.

Jos ruokintapaikka on lähellä metsää voi paikalle ilmestyä myös puukiipijöitä.

Pyrstötiaiset pitävät pähkinöistä ja talipalloista.

Maahan karisevien ruokamurujen turvin elävät monet pikkunisäkkäät. Pienten juustopalojen avulla metsämyyrä houkuteltiin kuvauskohteeksi.

Pikkulintujen ruokinnalla alkaa melkoinen säpinä jos varpuspöllö osuu paikalle. Kuvassa se on saanut saaliikseen metsämyyrän.

Talin avulla voi houkutella tikkoja. Harmaapäätikka on monen talviruokkijan toivelistalla.

Maakotka on komea ilmestys.

Merikotkat pelastettiin sukupuutolta talviruokinnan avulla. Nykyään niitä nähdään lentelemässä jopa Helsingin rannoilla.